(vapaa jaettavaksi ja muualla julkaistavaksi osittain tai kokonaisuudessaan, edellyttäen, että julkaisun yhteyteen liitetään linkki tähän alkuperäiseen tekstiin – julkaistu 13.12.2019)
Tämä tarina on pitkä. Taustoitan tässä ravintolamme tarinan alusta lähtien aina siihen saakka kunnes maahanmuuttoviraston kieltävä päätös työntekijän oleskelulupahakemukseen asetti toimintamme jatkuvuuden vaakalaudalle. Käsittelyn hitaudesta ovat aikaisemmin uutisoineet mm. Sipoon Sanomat ( https://www.sipoonsanomat.fi/artikkeli/813435-soderkullan-thai-ravintola-joutuu-sulkemaan-ovensa-viranomaisten-hitauden-takia )
Oman ravintolan avaaminen oli pitkäaikainen haaveemme. Ajatus tästä hautui pikkuhiljaa kokeiltuamme siipiämme muutaman kerran kansainvälisen ravintolapäivän merkeissä popup-ravintolan kanssa. Saamamme hyvä palaute ja asiakkaiden kysymykset ”Milloin avaatte oman ravintolan?” innoittivat yrittämään. Ravintolan avaaminen ei tietenkään ole yksinkertaista. Haasteena oli mm. liiketilan löytäminen, lukemattomista viranomaisten kanssa hoidettavista asioista ja luvista puhumattakaan.
Vuodenvaihteessa 2018-2019 asiat alkoivat yhtäkkiä loksahdella paikalleen ja meille aukeni mahdollisuus avata oma ravintolamme Söderkullan S-Marketin yhteydessä aikaisemmin toimineen ja sittemmin lopettaneen kahvilan tilalle.
Yksi ensimmäisistä asioista jonka teimme, oli ottaa yhteys thaimaalaiseen tuttavaamme. Tunnemme hänet jo vuosien takaa ja hän oli vaimoni läheinen ystävä hänen asuessaan vielä Thaimaassa. Tiedustelimme häneltä olisiko hän valmis muuttamaan Suomeen ja tulemaan meille töihin mikäli avaisimme oman ravintolan. Vastaus oli välitön ja innostunut ”kyllä”. Kyseisellä henkilöllä (kutsutaan häntä tässä lempinimellä Tuk) on vuosien kokemus ravintola-alalta. Hän on toiminut aikaisemmin yrittäjänä sekä työskennellyt muun muassa ison hotelliketjun keittiössä. Koska olimme itse alalla täysin uusia ja tunnistimme oman osaamisemme sekä voimavarojemme rajallisuuden, koimme Tukin saamisen tiimiimme elintärkeäksi toimintamme jatkuvuudelle. Meillä oli siis tarve ja juuri oikea henkilö joka oli myös innostunut asiasta. Erinomainen yhtälö.
Tämä mielessä uskaltauduimme aloittamaan käytännön järjestelyt ravintolan avaamiseksi ja liiketoiminnan aloittamiseksi. Avasimme ovemme 11.2.2019 ja paperityöt työntekijän oleskelupaa varten laitettiin käyntiin ja hoidettiin niin nopeasti kuin se käytännössä oli mahdollista.
Lähetimme Tukille avustuksen hakemuksen jättämisen kustannuksia ja muita käytännön järjestelyitä varten.
Tuk jätti hakemuksen Suomen suurlähetystöön Bangkokissa 7.3. Elättelimme toiveita saada Tuk meille töihin jo kesäksi, olihan maahanmuuttoviraston sivuilla ilmoitettu keskimääräiseksi käsittelyajaksi 2-4kk.
Toimintamme käynnistyi innostuneissa ja kaikin puolin positiivisissa merkeissä. Saimme asiakkailtamme (kiitos!) innostunutta ja lämmintä palautetta. Samaan aikaan Thaimaan päässä Tuk aloitti myös käytännön järjestelyt. Hän irtisanoutui senhetkisestä työpaikastaan hotellin keittiössä voidakseen tarvittaessa muuttaa Suomeen nopealla aikataululla heti kun oleskelupa-asia olisi valmis. TE-toimiston saatua oman osapäätöksen valmiiksi kiitettävän nopeassa aikataulussa 8.4. olimme luottavaisia että asiat etenisivät sujuvasti. Vähänpä tiesimme ja kuinka sinisilmäisiä olimme.
Toukokuussa aloimme aistia omien voimavarojemme rajallisuuden ja päätimme pyytää migriltä hakemuksemme kiirehtimistä. Perustelimme kiirehtimispyyntöä työvoimapulalla ja sillä, että sopivan henkilön löytäminen tilapäisesti vaikutti mahdottomalta ja että sopiva henkilö on jo tiedossa – kun vain lupa heltiäisi. (Mahdollisille tapaustamme tuntemattomille lukijoille haluan tässä korostaa että ammattitaitoisia thai-kokkeja, ja korostan nimenomaan thai-kokkeja – konseptiimme kuuluu aitous ja thairuoka on oma taiteenlajinsa – ei työmarkkinoilta helposti löydy. Kaltaisellemme aloittavalle pienelle yritykselle korostuu ammattitaidon lisäksi ehdoton luotettavuus. Tukin tapauksessa molemmat olisivat täyttyneet) Vastaus migriltä oli tässä vaiheessa seuraavanlainen:
”Kiitos viestistä. Hänen hakemuksensa on jätetty 7.3.2019 ja odottaa käsittelyä. Käsittelyaikamme on yleensä noin 4 kuukautta, jolloin hänelle voidaan odottaa päätöstä aikaisintaan heinäkuussa mikäli lisäselvityksiä ei tarvita. Tämän vuoksi emme kiirehdi hakemusta.”
Tässä vaiheessa olimme olleet yhteydessä myös toiseen ystäväämme Thaimaassa, kutsutaan häntä lempinimellä Kip. Tiedustelimme myös häneltä halukkuutta liittyä tiimiimme. Kip toimi myös ravintola-alan yrittäjänä Thaimaassa ja meille tuttu niiltä vuosilta jonka asuimme yhdessä Thaimaassa, Rayongissa. Iloksemme hänenkin vastauksensa oli myöntävä joten vaikutti siltä että ennenpitkää meillä olisi kasassa todellinen dream team. Myös Kipille lähetettiin avustus asioiden hoitamista varten.
Kipin hakemus saatiin vireille viiveellä 6.5. TE-toimisto toimi tässäkin kiitettävän nopeasti ja osapäätös valmistui 12.6. Kipin hakemuksen käsittelyajan suhteen emme kuitenkaan olleet erityisen huolestuneita sillä oletimme Tukin hakemuksen valmistuvan kohtuullisessa aikataulussa ja oman työkuormamme ja paineidemme näin helpottuvan.
Tuli kesäkuu, heinäkuu ja ilmoitettu keskimääräinen käsittelyaika oli jo ylitetty. Tiedustelin jälleen hakemuksen tilaa sekä sitä tarvitaanko hakemukseen mahdollisesti jotain lisäselvityksiä. Pyysin myös uutta harkintaa käsittelyn kiirehtimisessä. Migrin vastaus:
”Kiitos viestistä. TE-toimisto on tehnyt hakemukseen osapäätöksen ja se odottaa käsittelyä Maahanmuuttovirastossa. Tällä hetkellä mitään avoimia lisäselvityspyyntöjä ei ole. Tämän hetken tilanteen mukaan hakemusta ei ole mahdollista ikävä kyllä kiirehtiä. Päätös pyritään tekemään hänelle kuitenkin mahdollisimman pian.”
Thaimaan päässä odotteleva Tuk oli joutunut erityisjärjestelyihin irtisanouduttuaan aikaisemmasta työstään ja käsittelyn venyttyä ennakoitua pidemmäksi. Siis tilapäisiin osa-aikatöihin huonommalla palkalla ja huonommilla työehdoilla.
Tuli elokuu, syyskuu. Kip oli päättänyt odotteluajalla luopua omasta ravintolastaan ja siirtyä kevyempään työhön koska ravintolan myynti nopealla aikataululla voisi osoittautua haastavaksi. Kipin tilannetta helpottaaksemme lähetimme hänelle vielä toisen avustuksen.
Huomautettakoon tässä vaiheessa että kaikki nämä avustukset olivat laina ystävältä ystävälle takaisinmaksuehdolla ”maksat sitten joskus kun pystyt, tästä ei tarvitse huolehtia”. Jälkiviisaana tästä olisi kannattanut tehdä velkakirja selkein maksuehdoin. Toisaalta Migri ei ollut näistä lainoista tietoinen (ymmärrätte mitä tarkoitan, kun luette tekstin loppuun saakka).
Uusi tiedustelu Migriin käsittelyajasta tuotti tässä vaiheessa seuraavan vastauksen:
”Hakemus odottaa yhä käsittelyä Maahanmuuttovirastossa. Ikävä kyllä käsittelyajat ovat Maahanmuuttovirastossa ruuhkautuneet, jonka vuoksi hakemuksia ei tällä hetkellä kiirehditä. Pyrimme kuitenkin ottamaan hakemuksen käsittelyyn kahden kuukauden kuluessa. Olemme yhteydessä hakijaan, mikäli tarvitsemme lisää tietoa hakemukseen liittyen.”
Lokakuun kääntyessä kohti loppua voimavaramme ja kärsivällisyytemme alkoi olla lopussa. Tilanteesta oli kärsinyt jo kauemman aikaa koko perhe. Toinen meistä työskentelee ravintolassa aamusta iltaan kuutena päivänä viikossa ja toinen käy yrittäjyyden ohella päivätyössä. 17-vuotias tyttäremme työskentelee ravintolassa osa-aikaisena opintojensa ohessa (Perhon ravintola- ja catering alan kaksoistutkinto). Koimme että meillä ei ole enää muuta vaihtoehtoa kuin sulkea ravintolamme määräajaksi ja ladata omia akkujamme ja ottaa yhteistä aikaa koko perheelle.
Teimme tästä somepäivityksen sivullemme ( https://www.facebook.com/SuanAahaan/photos/a.145208299765675/253147655638405/?type=3&theater ) – palaute asiakkailtamme oli erittäin positiivista ja kannustavaa (jälleen, kiitos!) ja päivityksemme sai myös huomiota paikallisessa ja maakunnallisessa mediassa. Ongelma koettiin siis kiinnostavaksi ja koskettavaksi.
Tauon jälkeen avasimme uusin voimin. Marraskuu meni, tuli joulukuu. Tiedustelu migriltä toi vihdoin kauan odotetun uutisen:
”Olen ollut yhteydessä hakemuksen käsittelijään. Hän vahvisti, että päätös pyritään tekemään ensi viikolla. Jos päätös ei valmistu vielä ensi viikolla, päätös tehdään kuitenkin joulukuun aikana.”
Vihdoinkin! Kun lopultakin (tätä kirjoittaessa eilen, 12.12. Migrin sähköisen palvelun enterfinland.fi:n hakemuksen tilatieto kertoi:
…tunnelma oli vähintäänkin huojentunut. Tieto Thaimaasta kertoi että Tuk olisi valmis saapumaan heti vuodenvaihteen jälkeen. Tässä vaiheessa emme vielä tienneet itse päätöksen sisältöä, mutta pidimme myönteistä päätöstä likipitäen itsestäänselvyytenä – olihan meillä tarjolla jatkuva työ, paperiasiat kunnossa työehtosopimusten mukaisesti ja halukas ja motivoitunut työntekijä.
Isku vasten kasvoja saatiin heti seuraavana päivänä (tätä kirjoittaessa siis tänään). Päätös oli kieltävä.
Perustelut: ”On syytä epäillä, että hakemuksen yhteydessä esitetyt työsuhdetta koskevat ehdot on ilmoitettu vain oleskeluluvan myöntämisen edellytysten täyttämiseksi ja, että hakijan ja työnantajan välillä on sovittu muista työehdoista.”
Tämän perässä viitattiin Euroopan neuvoston ihmiskaupan vastaiseen yleissopimukseen ja Suomen velvoitteisiin torjua ihmiskauppaa. Olemme siis Migrin mielestä mahdollisia ihmiskauppiaita! Halutessamme tuoda meille töihin luottoihmisemme ja ystävämme!
Johtopäätös on tietyllä tavalla ymmärrettävä, sillä Tuk oli ilmeisesti lähetystön suorittamassa haastattelussa ilmaissut halunsa työskennellä tarvittaessa yli työehtosopimuksen mukaisen tuntimäärän- ja tarvittaessa palkatta! Tätä ei ole tietenkään koskaan pyydetty eikä tultaisi pyytämään, mutta Tuk on vedonnut tässä ystävyyteen ja auttamisen haluunsa ja ajatellut että tämä edesauttaisi hakemuksen hyväksymistä vaikka kävikin päinvastoin – Thaimaalainen auttamishalu käännettiin näin meitä vastaan.
Päätöksessä on mainittu myös Tukin alhainen koulutustaso. Totta – paperilla. Meillä työnantajalla ei ole pienintäkään epäselvyyttä hänen kokemuksensa laajuudesta ja ammattitaidosta. Meillä itsellämme ei ollut aloittaessamme murto-osaakaan tästä.
Päätöstä perustellaan lopuksi vielä hakijan täydellisellä riippuvuudella työnantajasta. Kyseenalaistamme sellaisen tilanteen olemassaolon jossa maahan muuttava työntekijä ei tätä olisi. Olemme esittäneet sitoomuksemme auttaa Tukia kaikkien käytännön asioiden järjestelyissä (ml. tilapäismajoitus) joita maahan muuttava kohtaa – tämä on meille itsestäänselvä velvoite, joka päätöksellä käännettiin meitä vastaan.
Kokonaisuudessaan päätöksen perustelut ovat virheellisiä, törkeitä ja loukkaavia. Asioiden todenperäisyys ja tilanteen erityispiirteet olisi voitu tarkastaa esittämällä lisätietopyyntöjä joko meiltä työnantajana tai hakijalta itseltään. Lisätietojen tarvetta myös kysyttiin mutta vastaus oli, että niitä kysytään jos tarvitaan. Käsittelyn kokonaisaika (yli 9kk) huomioiden voisi olettaa, että hakemuksiin paneudutaan yksityiskohtaisesti ja niiden erityispiirteet selvitetään. Ainoa johtopäätös lopputuloksesta voi kuitenkin olla, että käsittely on rutiininomainen prosessi jossa noudatetaan valmiiksi määriteltyjä kaavoja vailla minkäänlaista perehtymistä hakijoiden tai työnantajien todelliseen tilanteeseen. Meidät tuomittiin ennalta vaikka asioiden tilaa voisi helposti seurata jos siihen olisi syytä.
Onko tämä oikein?
Tätä kirjoittaessa päällimmäinen ajatus on heittää hanskat tiskiin. Väsymys ja epätoivo painaa. Kyyneliltäkään ei ole vältytty. Olemme rakentaneet konseptiamme ja ravintolaamme rakkaudella itsemme näköiseksi ja saamamme palautteen perusteella se on ollut muidenkin mieleen (jälleen kerran, kiitos!). Asioita on opittu kantapään kautta mutta kaikesta on toistaiseksi selvitty.
Meille on sanottu että liiketoimintaa ei kannata rakentaa yhden ihmisen varaan. Ymmärrettävä näkökulma, mutta väitämme itse että hyvän liiketoiminnan ydin rakennetaan jos ei yhden ihmisen, niin yhden tiimin varaan. Ja tästä tiimistä puuttuu nyt palanen.
Mika ja Vaw, Suan Aahaan yrittäjät